Kirjanjulkistus 2.3.2017

Projektin tuloksena julkaistun kirjan “Green Landscapes in the European City, 1750–2010” julkistustilaisuus pidettiin Helsingin yliopiston Metsätalossa torstaina 2.3.2017. Kirjan ovat toimittaneet Peter Clark, Marjaana Niemi ja Catharina Nolin. Kirjan on julkaistu sarjassa Routledge Studies in Modern European History (osa 39).

p1500533

p1500538

 

Advertisements

Politiikkasuositukset

Tällä sivulla ovat projektin tuloksena syntyneet politiikkasuositukset tiivistettyinä suomeksi. Tarkempaa tietoa tuloksista on varsinaisissa raporteissa (englanniksi).

  1. Yksityisten puutarhojen ja pihojen määrää on selvitettävä lisätutkimuksella. Tällä hetkellä ei ole tietoa niiden pinta-alasta ja jakautumisesta Helsingin metropolialueella.
  2. On selvitettävä yksityisten puutarhojen ja pihojen tarjoamia mahdollisia hyötyjä kaupunkiluonnon monimuotoisuuden kannalta. Myös puutarhojen mahdollisia kielteisiä vaikutuksia, kuten toimimista haitallisten vieraslajien leviämispaikkoina, on tutkittava tarkemmin. Lisätietoa tarvitaan myös puutarhojen merkityksestä viherkäytävinä eri luontoalueiden välillä.
  3. Puutarhojen ja pihojen määrä ja sijoittuminen on otettava huomioon suunniteltaessa uusia asuinalueita ja tehtäessä päätöksiä maankäytöstä. Niiden riittävän suuri osuus on tärkeää luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden ylläpitämiseksi.
  4. On tunnistettava yhteys maahanmuuttajien viheralueiden käytön ja heidän kotoutumisensa välillä.
  5. Jotta maahanmuuttajat kokisivat asuinalueiden lähipuistot kiinnostavammiksi, tarvitaan niihin enemmän järjestettyä toimintaa, kuten tapahtumia, järjestettyjä piknikkejä, kävelyretkiä tai urheilumahdollisuuksia, sekä kaupallisia palveluja, kuten kioskeja ja kahviloita.
  6. Koirilla on oma merkityksensä maahanmuuttajien integroitumisessa. Osalla maahanmuuttajista on pelkoja ja ennakkoluuloja koiria kohtaan, mitä voi lievittää tiedottamisen ja valistuksen kautta. Koiranomistuksen yleistyminen maahamuuttajien keskuudessa edistäisi viheralueiden käyttöä, toisi luontevia tapoja tutustua kantaväestöön ja edistäisi sitä kautta integroitumista.
  7. Helsingin metropolialueen kaupunkien on määriteltävä viheralueidensa laajuus järjestelmällisellä ja yhdenmukaisella tavalla. Tätä varten kaupungit tarvitsevat yhtenäisen viheralueluokittelun, joka kattaa koko viheraluetyyppien kirjon. Uudessa luokittelussa on huomioitava yhtäläisesti niin maankäyttö, kasvillisuus kuin luontoarvotkin.
  8. Uusi yhtenäinen luokittelu voisi vähentää kaupunkien eri hallintokuntien ristiriitaisia tavoitteita liittyen viheralueiden määrään ja niiden asemaan kaupunkisuunnittelussa.
  9. Helsingin metropolialueen kaupunkien on käytettävä olemassaolevia eurooppalaisia yhteistyökanavia ja otettava johtava rooli kehitettäessä eurooppalaista viheraluestrategiaa ja -määrittelyä, jonka olennainen osa on yhtenäinen luokittelujärjestelmä.
  10. Viheralueiden suunnittelukäytännöt ja suojelu tarvitsevat enemmän tutkimusta sekä Euroopan laajuista kaupunkien, virkamiesten ja tutkijoiden välistä yhteistyötä.